Ulkona on todella upea sää! Valoisuutta riittää vaikka muille jaettavaksi, kun eilen tänne etelään ainakin satoi lumipeite maahan ja aurinko paistaa koko komeudeltaan.

Koettiin kotimatkalla miehen kanssa todella omituinen valoilmiö. Lumipyry (tai miksi sitä nyt voisi kutsua) oli tietenkin pahimmillaan iltapäivä ruuhkan aikaan, jolloin mekin päästiin suunnistamaan kotia kohti. Länsiväylällä meno meni sen verran sumeaksi, että autot joutuivat ottamaan sumuvalotkin käyttöön. Oli todella synkkää ja eteenpäin ei nähnyt juuri ollenkaan. Kun käännyttiin liittymästä ylöspäin se tapahtui: yhtäkkiä joka puolella oli vain valoa. Satava lumi sai aikaan kunnon erikoisehosteen. Tuli hieman spooky-olo, sillä se oli kuin suoraan elokuvien taivas-kohtaus. Siis se, kun ihminen kuolee ja pääsee taivaaseen. Joka puolella on vain kirkasta valoa. No tulipa siitäkin saatua vähän ensi makua...  :)

Tänään on vuorossa herkkuruokaa. Lupasin miehelle jo viikolla tehdä herrantaskuja ja valkosipulikermaperunoita. Täytyykin kohta mennä pottuteatteriin. Kyllä tuli taas viikonloppu tarpeeseen ja täsmälleen oikeaan kohtaan. Saa hetken hengähtää... Ah...  :)

No ei ehkä nyt ihan noin mahtiponnekkaasti olisi varaa tuulettaa, mutta edistystä flunssan suhteen on tapahtunut. Lauantaina oli ensimmäinen kuumeeton päivä, joten kuumetta oli yhteensä kahdeksan päivää.

Nyt olen päässyt jo töihin asti, mutta huomaa kyllä, ettei vire ole todellakaan samanlainen kuin normaalisti. Nenä on räkäinen, kurkkua kutittaa (joku on hävittänyt mun juomapullonkin!! prkl!!), yskittää, niveliä särkee ja kiukustun todella helposti. Onneksi työkaverit on ymmärtäväisiä ja mäkin aina ollut sen verran "fiksu", että jos olen syyttä jollekin tiuskassut tai muuten kenkutellut, niin olen kyllä aina tajunnut pyytää anteeksi. Sillä pärjää pitkälle...

Pikkusiskot sai viikonloppuna kauan kinuamansa koiran ja voi hyvä luoja, että ei olisi äiti voinut tyhmempää temppua tehdä. Tai siis, se aina luovuttaa pikkusiskojen kanssa jossain vaiheessa ja antaa periksi niiden haluille. Fakta on kuitenkin se, että niillä on siellä kissojakin jo sen verran, että olisi saanut koira jäädä hankkimatta. Kaikki on kuitenkin sujunut kuulemma hyvin...

Reilu puolituntia ja sitten meikätyttö lähtee kotiin sohvalle makoilemaan. Ja jos mun mies luulee, että mä olen unohtanut sen viikonloppuna lupaaman hieronnan, niin ei voisi mies enempää väärässä olla! Täältä tullaan ukko-kulta...   :)

Olen ollut vielä tämän päivän kotosalla parantelemassa flunssaa, mutta vointi on nyt kyllä vieläkin sellainen, etten usko huomenna töistä selviäväni. Täytyy siis mennä käymään vielä tänä iltana lääkärissä sairaslomaa pyytämässä. En olisi uskonut sanovani tätä ihan heti, mutta mulla alkaa olemaan oikeasti jo töihin vähän ikäväkin. Viime viikko oltiin lomalla, sitten sairastuin ja sen jälkeen on ollut todella tylsää. Kun ei oikein jaksa katsoa telkkariakaan, eikä pää tunnu toimivan edes sudokuiden tekemisessä. Mälsää!

Kissatkaan ei ole tänään viihtynyt mun kanssa, vaikka yleensä aina silloin kun ollaan kotona, makaavat kaikki sylissä tai edes vieressä. Ne olivat kyllä ihan aamusta sohvalla mun kanssa, mutta kun kolmannen kerran aivastin ja toiset raukat saivat sydänkohtauksen kesken uniensa, niin olen saanut olla ihan yksin tässä. Saisi kyllä joku niistä tulla sylkkyyn, kun paleltaa. Kissat on oivia lämminvesipulloja...  :)

Äsken piti muka-masennukseen syödä suklaata. Onneksi mies oli ostanut tuonne "karkkilaatikkoon" Fazerin sininen-Marianne suklaalevyn. Helpotti kummasti ja voin olla kaiken lisäksi vielä tyytyväinenkin itseeni: Söin vain kaksi riviä sitä!!

Pienistä asioista sitä ihminen voikin iloita...

Sitä ollaan sitten kipeänä. Ei voisi parempaa tuuria taas olla. Eilinen päiväkin meni jo potiessa ja ketuttaa sunnattomasti, että vaivalla ansaitut lomapäivät menee flunssan kourissa. Oireet on ah-niin-tyypillistä flunssaa: kurkku ja lihakset kipeänä, pää halkeamispisteessä, korvat paukkuu ja vihloo, pientä lämpöilyä ja paikoitellen kuumetta. No ei auttanut muu kuin varata huomiseksi aika lääkäriin, jos ei mitään muuta, niin saisi edes tukkoisuus lääkkeitä, sillä paine päässä alkaa olemaan sietämätöntä.

Telkkarista näyttäis taas tulevan Suomen suht epätoivoisia Euroviisu yritelmiä. Jotenkin ei enää jaksa innostua. Viimeinen kerta, kun olin jollain tapaa Suomen kannustamassa, oli Laura Voutilaisen edustuskerta kappaleella Addicted to you. Uskoin silloin todella, että Suomella olis ollut jonkunlaiset mahdollisuudet. Voittoa en silloinkaan odottanut, mutta jotain tyyliin kymmenettä sijaa tms. kyllä. Nyt olen vain totuttautunut siihen, ettei se Suomi pärjää noissa kisoissa oli kappale sitten mikä tahansa. Luuseri kansaa näissä kisoissa... Tai ehkäpä enemmänkin hyljeksittyä.

Täytyy heittää taas kone pois sylistä, kun silmiin koskee. Sitä taas yrittää viihtyä loppuillan kuunnellen telkkaria, mikä on muuten erittäin tylsää sekä myös vaikeaa. Parin päivän aikana on tultu harrasteltua sitä ihan tarpeeksi ja päässyt toteamaan, ettei siitä tule yhtään mitään. Ja muuten, komediasarjat joita muuten saattaakin tylsyyteen katsoa ja jopa ehkäpä viihtyäkin niitä katsoessaan, ovat täyttä potaskaa, kun niitä kuuntelee. Eihän niissä ole pienen pientäkään sisältöä!!!

No ehkäpä tässä oli vuodatusta tälle kertaa. Maanantaina pitäisi palata virkeänä loman jäljiltä töihin, mutta saa nyt nähdä miten tässä käy... Voimia kaikille muille!

... mutta ei todellakaan siitä syystä, että olisin jättämässä kirjoittelun sivuun. Ollaan oltu nyt miehen kanssa tekemässä ensimmäinen (ja kaipa samalla myös) tämän loman viimeinen reissu. Kolme päivää äidin ja pikkusiskojen luona meni kuin siivillä ja taas sitä ollaan päästy kotiin. Tai oikeastaan perille, niin kuin ilmaisin asian äidille, soittaessani, että matka meni hyvin. Kodilta tämä paikka ei oikein tunnu. Sitä ikäänkuin vain yrittää sinnitellä täällä "slummissa" sen aikaa, kuin on vain pakko. Omaa KOTIA etsitään kokoajan ja on vain ajan kysymys, koska sellainen löytyy.

Töistä ei ole kuulunut onneksi mitään. On saanut olla ihan rauhassa. Välillä sitä kyllä on yllättänyt itsensä miettimästä, miten ne siellä jakselee ja onkohan kuinka paljon mun "sotkuja" tullut vastaan. Miehelle töistä ollaan soitettu pari kertaa. Ja niiden puheluiden aikana olen ollut vain kiitollinen siitä, etten itse ole joutunut vastaaviin vastaamaan...

Kisulit oli pärjäillyt ilmeisesti ihan mukavasti meidän poissa ollessa. Hoitaja on kyllä käynyt katselemassa vointia ja antamassa täydennystä ruokakuppeihin, mutta ne kun tarvitsee niin paljon enemmän. Pitäisi olla joku kokoajan rapsuttelemassa tai muuten vain lässyttelemässä niille mukavia. Ollaan aikaisemmista kotiin paluista opittu se, ettei kissoihin nykyään kosketa ennen kuin vaatteet ollaan vaihdettu ja kädet pesty. Äidillä kun on kissoja tuollaiset vaatimattomat kahdeksan kappaletta. Yhtenä kertana, kun tultiin kotiin, niin meidän tytteli mökötti meillä kaksi päivää, kun haistoi toiset kissat meistä. Sitä ei haluta enää koskaan kokea ja sen takia tämä käyttäytymismuoto ollaan meillä omaksuttu hyvin.

Ketuttaa, kun Muodon vuoksi nauhoitus meni taas pipariksi. Mä en enään suostu ajastamaan mitään nauhoituksia, kun jollain tapaa aina onnistun ne kämmimään. Tälläkin kertaa olin sitten pistänyt nauhoitukseen väärän kanavan, vaikka mielestäni vielä erityisesti sen tarkastin. Lähinnä siksi, että edellisellä kerralla se homma meni tasan saman asian takia pieleen. Mä en käsitä miten siinä tapahtui taas näin!!!  :(

Noh, tässä sitä sitten taas ollaan kotona ihmettelemässä. Loppu lomaviikon suunnitelmia ei ole mitään ihmeellisiä. Meidän piti hoitaa huomenna auton katsastus, mutta se tulikin hoidettua jo eilen reissun päällä (kaikki kunnossa!!).  :)  Ehdotin miehelle verenluovutukseen menoa, kun edellisestä kerrasta on päässyt kulumaan jo luvattoman pitkä aika, ehkäpä jo peräti vuosi. Huomenna tai viimeistään perjantaina olisi se ohjelmassa. Se on must!