Mä oon jäänyt koukkuun!! Siis pahemman kerran. En olisi ikinä uskonut...

Tähän asti olen seurannut tiiviisti, parhaimmillaan/pahimmillaan, useamman kerran päivässä, onko erään sukulaisneidon blogisivuille ilmestynyt mitään uutta luettavaa. Monesti olen ajatellut, että olisi kiva, jos itselläkin olisi vastaavat sivut, mutta saamaton kun kerran olen, on ajatus jäänyt pian pois. Lähinnä sen takia, etten haluaisi aloittaa taas projektia, joka jää samantien unholaan. Mutta nyt onkin yllättäen ihan eri fiilikset. Eikä vähiten sen takia (niin kuin kommenteissa lukee), että hei täällähän on ihan oikeita ihmisiä, jotka näitä lueskelee ja jaksaa jotain kommentoidakin. Kiitos teille!

Ilta on sujunut melko normaalisti. Mitään ihmeellistä ei olla puuhasteltu. Eikä sunnuntai iltana pidäkään. Katseltu eilisiltana aloitettu leffa loppuun ja sen jälkeen töllöstelty mm. Unelmakämppä.

Tämän päivän ihmetyksenä ollaan huomattu, että ennen meidän niin hiljainen kisulipoika, on tänä viikonloppuna alkanut päästelemään ääniä. Tai ei nyt mitä tahansa ääniä, vaan alkanut maukumaan. Nää kaksi meidän muuta kissaan on tuota tehneet tähänkin asti ihan kiitettävästi, mutta tämä ihmetys on ollut tosi hiljainen. Liekö kevättä rinnassa vai mistä johtuu, mutta todella omituista. Ei siinä mitään. Yksi "äänestäjä" tähän mökkiin mahtuu kyllä vielä...  :)

Telkkarista ei tule mitään (jos ei lasketa X-uusintoja). Sitähän voisi vaikka yrittää mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna on kuitenkin taas aikainen herätys ja tiedossa todella pitkä päivä. Ensin pitäisi kouluttaa uutta työntekijää ja sen jälkeen lähteä vielä itse koulutettavaksi. Kuinka niin koulutus on tämän päivän sana?? Koulutusta elämän alusta loppuun asti...