Rupeaa pikkuhiljaa toden teolla ärsyttämään, kun mulla on aika ajoin uusiutuvat lonkkakivut. Oltiin miehen kanssa muutama vuosi sitten auto-onnettomuudessa, jossa mun lonkat sai "possua" ja siitä lähtien pari-kolme kertaa vuodessa ne on vihoitellut. Nyt viimeisen vuoden aikana niitä on ollut aivan liian paljon. Okei, ehkäpä kestävät vähän vähemmän aikaa aina jaksoissa, mutta kivut on koventunut huomattavasti.

Eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa ne oli taas niin kipeät, ettei huutamatta voinut liikahtaa juuri ollenkaan. Siis edes sohvalla tai sängyssä makuulla. Ajattelin jo mielessäni, että näinköhän pääsen tänään töihin ollenkaan. Aamulla oli sitten taas parempi olla. Kipeät ne oli koko päivän, muttei sellaisia kestämättömiä kipupiikkejä puskenut läpi. Ennen kuin nyt taas illalla. Rupeaa olemaan vaan jotenkin toivoton olo niiden kanssa, kun iltaisin ei pääse liikkumaan ja yöunet menee päin p*rsettä. Jokainen kyljen kääntö on yhtä tuskaa ja tietenkin saa unen katkeamaan.

No se siitä aiheesta.. Töissä meni suht mukavasti, vaikkakaan en todellakaan toivo toista samanlaista päivää tähän ihan lähiajoille. Järjestelmät ei oikein tykänneet toimia ja sehän tietenkin teetti töitä tuplasti enemmän kuin normaalisti. Onneksi kuitenkin asiakkaat oli suht ymmärtäväisiä, muutamaa tapausta lukuun ottamatta. Kun saatiin konttori kiinni, niin meidän jokaisen naamat hehkui ihan punaisena, kun oli saanut painaa täyttä häkää läpi käytännössä koko päivän. Mulla oli kuitenkin ihan jees olo sen takia, että sain palveltua asiakkaita niinkin hyvin ja joustavasti poikkeustilasta huolimatta. Ketuttavaa on kyllä kerta toisensa jälkeen se, etteivät kaikki asiakkaat sitä tajua. Tajua siis sitä, kuinka paljon yrittää saada autettua häntä ja kuinka paljon tekee sellaista, jota todellakaan ei olisi pakko. Mutta sitten on taas niitä (onneksi enemmän) asiakkaita, jotka saa mullekin hymyn aikaiseksi pitkäksi aikaa ja auttavat pienilläkin jutuilla kestämään monia kenkkuja juttuja.

Saas nähdä mitä huomispäivä tuo tullessaan. Toisaalta mulla on lomaa koko ensi viikko, joten aika paljon saa tapahtua, etten jaksaisi. Ja on niin ihanaa, kun näkee taas pitkästä aikaa äidin ja pikkusiskot! Ah...